Värikäs metropoli
Olen yrittänyt ottaa selvää ”maahanmuuttokriittisten” poliitikkojen retoriikasta. Se alkaa usein toteamalla, että maahanmuuttokriitikko ei vastusta työperäistä maahanmuuttoa. Itsensä elättävä kunniallinen ihminen on aina tervetullut Suomeen. Useinhan maahan työn takia tulevalla on jo työpaikka tiedossaan, hän sopeutuu hyvin uuteen kotimaahansa. Ja näitähän me tarvitaan: suomalaiset ikääntyvät. Jollemme halua jokaisen suomalaisen nuoren jatkossa hoitavan mummoja ja vaareja, lisäkäsiä tarvitaan. Nyt jo 56 % Suomen väestönkasvusta tulee maahanmuutosta.
Jäljelle ja mainitun kritiikin kohteeksi jäävät pakolaiset ja turvapaikanhakijat. Kiintiöpakolaisina tuli viime vuonna 727 ihmistä Suomeen. Tämänvuotinen kiintiö on jälkeen noin 750 pakolaista, he tulevat sellaisista maista kuten Syyria, Ruanda, Iran. Turvapaikan sai viime vuonna 1373 ihmistä. Tähänkö kansainvälisesti verrattuna hyvin pieneen ihmismäärään kannattaa tuhlata paukkuja? Tämäkö on kritiikin ydin?
Ensi kevään vaalien läheisyyden voi jo haistaa, kun eri puolueet alkavat shoppailla perussuomalaisten maahanmuuttokriitikkojen alueilla. Lähes kaikilta suurilta puolueilta on joku ilmaissut kriittisiä ajatuksia tulevien vuosien maahanmuuttopolitiikasta. Tämän asian kanssa kannattaisi tosin olla todella varovainen. On hyvin lähellä aika, että vääränlaisen politiikan seurauksena Suomi jää kansainvälisestä muuttoliikkeestä syrjään, takapajuiseksi yhtenäiskulttuuriksi.
Minusta rajat voisi avata. Tervetuloa kaikki, joita arktinen sijaintimme ja vaikeat kielemme eivät pelota. Ja tervemenoa kaikki, jotka eivät siedä erilaisuutta ja monikulttuurisuutta. Tervetuloa värikäs metropoli!
Helsingin seudulla on vielä monta haastetta edessä maahanmuuton osalta. Uudenmaan maakunta on maailmalla Suomen vetovoimaisin: yli 40 % kaikista Suomeen tulleista maahanmuuttajista muutti Uudenmaan maakuntaan vuonna 2008. Noin puolet kaikista Suomen maahanmuuttajista asuu pääkaupunkiseudulla.
Pääkaupunkiseudun ja valtion aiesopimus maahanmuutosta oli askel oikeaan suuntaan. Siihen ovat kunnat rahallisestikin sitoutuneet. Toimien osalta voi nojautua vanhoihin, hyväksi havaittuihin keinoihin. Työmahdollisuuksia parantaa koulutus, kielen opetus ja työmarkkinoiden tuntemuksen lisääminen.
Seudulla on monta muuta avointa kysymystä. Nyt pitäisi erityisesti sopia pääkaupunkiseudun kuntien kesken tasapainoisesta asumisesta. Miten asumiseen voitaisiin vaikuttaa siten, ettei synny pelkästään maahanmuuttajien asuinalueita? Tutkimusten mukaan merkittävä tekijä ovat kaupunkien vuokra-asunnot.
Sisäasianministeriön selvitykset osoittavat vääräksi sitkeästi elävän väitteen, että maahanmuuttajien keskittyminen joillekin alueille olisi heidän oman valintansa seurausta. Tutkimuksessa 75 % vastusti ajatusta. Päinvastoin, yhteys kantaväestöön koettiin hyväksi tavaksi kielen ja kulttuurin oppimiseen.
Tämä onkin syytä ottaa metropolialueella vakavasti. On aika suunnitella yhteistä asuntopolitiikkaa koko seudulle tasapainoisen asumisen näkökulmasta.
Kommentit