Poissa silmistä, poissa mielestä. Näin tuntuu moni vaalikeskustelija ajattelevan pätkätköistä. Kun kiistää ongelman olemassaolon, ei tarvitse tarttua ratkaisuihin. Sellaisessa ilmapiiristä ns. epätyypillisistä työsuhteista puhuvat laitetaan vastuuseen niiden olemassaolosta.

Eilen kiersimme tukiryhmän kanssa illalla Kallion baareja keskustelemassa perjantai-iltaa viettävien kaupunkilaisten kanssa.Kovin mielellään ihmiset kuitenkin tuntuivat puhuvan myös politiikkaa. Erityisesti kysymyksiä nousi työelämän kysymyksistä ja nimenomaan pätkätöistä.

Pätkätöiden haasteeseen pitää vastata kahden kärjen strategialla. Toinen kärki on perusteettomien töiden pilkkomisten, pätkimisten ja ketjutusten estäminen. Tällaista silppuamista esiintyy erityisesti julkisella sektorilla. Keinot puuttumiseen ovat olemassa, tarvitaan vain että muidenkin puolueiden silmät saadaan auki.

Toinen kärki on pätkätöitä tekevien aseman parantaminen. On olemassa aitoja määräaikaisuuksia, jotka johtuvat esim. EU-projekteista tai muista tietyn ajan kestävistä syistä, kuten äitiyslomasijaisuuksista. On myös joukko ihmisiä, joille projektimainen elämä on oma valinta. Sosiaaliturva on kuitenkin suunniteltu pysyvien, täysiaikaisten työsuhteiden varaan.

Jos todellisuus ja järjestelmät eivät kohtaa, järjestelmiä on muutettava. Siksi vaaleissa äänestäjä voi valita, onko voimat suunnattava nykyjärjestelmien vai nykyisten ihmisten puolustamiseen. Tämä on yksi keskeinen ajatus perustuloehdotuksemme taustalla.