Nuorten vihreiden naisehdokkaiden tilaisuuteen Elokuvasäätiölle tuli kymmeniä ihmisiä katsomaan Visa Koiso-Kanttilan uutta dokumenttia ja keskustelemaan vaaleista. Kun pitkän ja vauhdikkaan päivän jälkeen palaa illalla kotiin, tekee hyvää istua ilta kotona sohvan äärellä hiljaa, lukien ja kuunnellen. Vaalikentillä joutuu välillä olemaan liikaakin äänessä.

Hiljentymiseen oli kaksi syytä. Ennakkoäänestyksen alkaminen on saanut kansalaiset aktiivisiksi. Nettisivuilla on todella vilkas liikenne ja sähköpostiin sataa kysymyksiä. Niihin vastaaminen vie aikaa, mutta antaa samalla kuvan, mikä ihmisten mieltä vaivaa: jonkin verran raha mutta yllättävän paljon arvovalinnat. Vaikka monien ehdokkaiden vaalilupauksista muuta voisi päätellä, äänestäjät eivät mieti pelkästään sitä, minkä verran rahaa he saavat ensi vaalikaudella. Moni pohtii, miten pidetään huolta yksinhuoltajista, työttömistä, syrjäytyneistä, päihde- ja huumeriippuvista jne. Ahneus ei ole siis valtakunnassa vallalla.

Toinen syy hiljentymiseen on puoluejohtajien vaalikeskustelu televisiossa. Nojatuoleissa istuu rivi Suomen parhaiten informoituja ihmisiä, mutta katsojia käy sääliksi. Kaikki puheenjohtajat tietävät, millaisia ongelmia nykyisestä sosiaaliturvaviidakosta syntyy pätkätyöläisille, mutta uudistustarvetta ei uskalleta sanoa ääneen. Takataskussa on valmiita yksityiskohtaisia muotoiluja tulevaan hallitusohjelmaan, mutta äänestäjille toistetaan mainostoimistojen ja taustaryhmien iskulauseita.