Ehdokas ei elä pelkästä politiikasta. Tarvitaan myös hyviä kirjoja. Kampanjoinnin välissä olen yrittänyt virkistää mieltäni lukemalla.

Joululahjoiksi saadut Kjell Westön Missä kuljimme kerran, Riikka Pulkkisen Raja sekä Reko ja Tina Lundánin Viikkoja, kuukausia on jo luettu. Westö on toki Finlandia-palkinnon arvoinen, mutta Lundán teki suuremman vaikutuksen. Kirja oli traaginen ja samalla lämmin. Pulkkisella oli uskomattomia hahmoja kirjassaan; eritoten mieleeni jäi mielenterveysongelmien kanssa kamppaileva professori.

Viime kesän lopulla kysyin kaupunginvaltuustossa keskustakirjaston suunnitelmista. Silloin kirjoitettiin julkisuudessa ulkokuorista eli wau-arkkitehtuurista, mutta hyvä kirjasto Helsingin keskustassa olisi wau-tasa-arvoa ja wau-sivistystä. Olen ollut huolissani, että keskustakirjastosta on keskusteltu lähinnä rakennuksena. Mieluummin puhuisin itse kansalaisille avoimesta, maksuttomasta, demokraattisesta kaupunkitilasta.

Yksi merkki tasa-arvo- ja sivistysajattelun rappeutumisesta ovat kirjastojen jälkeenjääneet hankintamäärärahat. Ne ovat taloudellisina uhrauksina pieniä, mutta seurausvaikutukset ovat valtavat. Tiesitkö, että tilastojen mukaan kirjastokortin omistaminen pidentää odotettavissa olevaa elinikääsi yhtä paljon kuin jos äidinkielesi olisi ruotsi?