Tänään valtuustossa puhutaan palveluista. Tarkemmin ottaen palveluverkosta. Pajusen onneton lista on kuopattu. Loppujen lopuksi siinä oli kyse kaikista maailman hankkeista, jotka hallintokunnissa kaivettiin pyynnöstä naftaliinista. Ne oli moneen kertaan tutkittu ja usea jo lautakunnissa hylätty. Mutta koska jotain piti kaivella, niitä sitten kaiveltiin. Typerää touhua sanon minä.

Palveluverkon tarkistus pitäisi olla jokavuotista, normaalia puuhaa. Kyse ei pitäisikään olla nopeiden säästöjen hankinnasta, koska niitä ei kyllä tällä metodilla saa. Tilat kun jäävät joka tapauksessa olemaan, niille pitää löytää kaupungin kokonaisuudessa uusia käyttäjiä tai myydä.

Mutta tarpeet muuttuu. Helsinkiläisiä muuttaa pois ja kaupunginosien välillä. Ikärakenteet muuttuu: jossain on enemmän tai vähemmän lapsia ja joka tapauksessa joka paikassa enemmän vanhuksia. Uusia alueita rakennetaan ja nekin tarvitsevat palvelut, mieluiten ennen kuin eka asukki muuttaa taloonsa.

Siksi joskus jostain on luovuttava. Kertoimia harjoitukseen tulee, kun vaikkapa lasten määrä ei vähene kokonaisen koulun verran kerralla. Lukiopaikkoja on Helsingissä liikaa, siksi tänään valtuustossa päätettäneen lakkauttaa Länsi-Helsingin lukio. Se on vaikea ja inhottava päätös tehdä, sillä siellä tehdään hyvää työtä. Lukuisat kirjeet opettajilta, oppilaita ja vanhemmilta vain todistavat sitä. Mutta lukioverkko lännessä on tiheämpi kuin muualla kaupungissa. Siksi tämä ratkaisu nyt.