Pyörällä on mahtavaa. Sitä tuntee kuuluvansa vapaasti kulkevien, nopeasti matkaa
taittavien, tuulesta nautiskelijoiden heimoon. Satunnainen sade ei meitä peljätä. Melkein
tervehdimme vastaantulevia pyörijöitä epäkaupunkilaismaisesti, ihan vaan fiiliksen takia.

Muut heimot pelottavat kyllä. Eritoten peltilehmät, joista yksikin yritti ajaa päälleni
risteyksessä viime viikolla. Liian suurella nopeudella liikkuva auto, jonka sääntöjen
mukaan piti väistää minua. Äkkijarrutus pelasti, ja hyvä niin. Hampaattomana olisi vähän
vaikea selittää vakuutusyhtiölle, että olin kyllä oikeassa.

Kotikaupungissani Helsingissä on monta kertaa turvaton olo pyörän selässä. Pyöräilyyn
suhtaudutaan kaupunkisuunnittelussa jotenkin toissijaisena, eräänlaisena
sunnuntaiharrastuksena. Kaupunkisuunnitteluviraston uusi pyöräliikennesuunnittelija Marek
Salermo tiivisti asenteen haastattelussaan: Massa-autoistumisen aikaan 1960-luvulla
pyöräilystä tehtiin lasten ja vanhusten liikkumismuoto. Siitä ajatuksesta ei ole päästy
eroon.

Tämä ajattelu on tuottanut sellaisia suunnittelun kukkasia, joita vieläkin nähdään
päätöksenteossa. Tänä vuonna kaupunginvaltuuston käsitteli suunnitelmaa puistosta, joka
tulee Kiasman ja Musiikkitalon ja Makasiinien raunioiden tietämille. Puistoon johtaa
hieno pyörätie vanhaa ratapohjaa pitkin aina uudesta Jätkäsaaren kaupunginosasta asti.
Alkuperäisessä suunnitelmassa pyörätie kuitenkin päättyi puistoon. Jalankulkijat ja
pyöräilijät sekoitettiin. Turvallisuus oli kuulemma tarkoitus hoitaa sillä, että
pyöräilijät sopeuttavat nopeutensa.

Suunnittelijat käyttivät puistosta sanaa perilläoloalue. Se jos mikä kertoo
täydellisestä ymmärtämättömyydestä pyöräilyn olemusta kohtaan. Onneksi
valtuutettutoverini ponsi hyväksyttiin, ja pienen nikottelun jälkeen pyörätie on
tarkoitus erottaa jalankulusta.

Pyöräilyn pitäisi olla olennainen osa kaupunki- ja liikennesuunnittelua. Se pitäisi olla
jokaisen kaupunkisuunnittelijan ensimmäinen ajatus, kun hän tarttuu kynään. Aika paljon
oppisi jo sillä, että tarkkailisi kaupungilla pyöräilijöitä. Kampin uuden kauppakeskuksen
sivustalla olevasta kaiteesta on tullut pyöräparkki, koska pyörätelineitä ei ole.
Kyllähän ne telineetkin voisi sinne laittaa.

Helsingin tavoite on nostaa pyöräilyn osuus 12 %:iin vuoteen 2015 mennessä. Tämä tavoite
kalpenee monen muun kaupungin nykytilan rinnalla. Esimerkiksi jo nyt Kööpenhaminassa
pyöräilyn osuus on 38 %, Amsterdamissa 25 % ja jopa Oulussa talvimatkailun osuus on 35 %.
Paljon on siis vielä tehtävää. Onneksi asenne on alkanut muuttua. Iso kiitos siitä meille
vihreille!
 
Tämä kirjoitus on julkaistu Vihreässä Langassa 11.9.2009