25.03.2008 - 20:02
Olen tullut siihen ikään, että uusia vauvoja pulpahtelee maailmaan tuttavaperheissä tasaista tahtia. Tuntemani nuoret äidit kertovat kaikki samaa tarinaa. Lapsiperhe jää tässä yhteiskunnassa kovin yksin. Perhe hoitaa omansa suljettujen ovien takana.
Aika moni toivoo vanhanaikaista "koko kylä kasvattaa" – meininkiä. Kaupunkien kerrostalot ja tiiviit pientaloalueet rakennetaan mielikuvituksettomasti. Talon tai kaupunginosan pitäisi olla kylä, jonka keskellä ovat ihmisten yhteiset paikat, ei-kaupallista tilaa, jossa voi vain olla. Miksi kerrostaloissa on ankeat yhteispihat eikä vieläkään rakenneta kerroskeittiöitä?
Miksi palvelutalot ovat vain vanhuksille? Samalla tavoin lapsellisten kohdalla voisi koota neuvolapalvelut, mammajumpat, keskustelukerhot ja ruokaringit perheiden palvelutaloihin, joissa kohtalotovereita tapaisi luontevasti. Moni myös kaipaa asioita, jotka eivät aina liity arjen pyörittämiseen. Tiedäthän, niitä älyllisiä keskusteluja, joita elämässä oli ennen.
Eduskuntavaaleissa äänestäneistä enemmistö on jo yli viisikymmentävuotiaita. Kaikesta näkee, että politiikan populistit ovat tämän huomanneet. Helsingin kaupunginvaltuustossa pukkaa aloitetta, joissa tehdään sitä ja tätä eläkeläisille ilmaiseksi. Lyhyen ajan sisään on ehdotettu eläkeläisille ilmaista joukkoliikennettä, uimahalleja ja kuntosaleja. Kaikki hyviä ajatuksia sinänsä, mutta mihin jäi sukupolvien välinen solidaarisuus ja tasa-arvo?
En usko sukupolvien väliseen ydinsotaan. Mutta vähän kyllä pelottaa.
tpyyluoma
26.03.2008 - 12:09
En kuulu viiteryhmään lapsiperhe, julkisen tilan problematiikasta yleisemmin kysymys on rahasta, tai pikemmin omistamisesta.
Rakennusyhtiö ei rakenna julkista tilaa taloyhtiöön koska sen rakentaminen maksaa ja sen ylläpito maksaa. Alakerrankerhohuone voi olla muutakin kuin kuluerä, mutta se edellyttää sitä että jotkut asukkaista ottavat sen omistukseensa ja huolehtivat siitä. Ja ei ole tietoa käykö näin siinä vaiheessa kun taloa rakennetaan ja asunnot myydään. Sama koskee pihaa.
Tuo yksityisomisteinen julkinen tila on sen verran vaikea yhtälö, että harkitsisin ihan vakavissa että vaikka jonkun isohkon umpikorttelin sisäpiha olisi kaupungin puistoa. Miksei vaikka katettua puistoa.
Kaupungilla on ihan toimivia julkisia pienkeskuksia, esimerkiksi Puistolassa on ihan hyvä kompleksi jossa on kirjasto, koulu, päiväkoti ja leikkipuisto samassa. Kun vielä päästäisiin siihen, että lähikauppa ja ratikkapysäkki on samassa paikassa, ja asuntoja ylemmissä kerroksissa.
Ja jos lapsiperhe ei toiminnasta tykkää, niin käsittääkseni kynnys mennä itse päsmäämään on aika matala. Eli asukkaista se lopulta on kiinni.
Elina
31.03.2008 - 18:59
Joissain päin kaupunkia on vielä vanhoja isoja sisäpiharatkaisuja, jotka toimivat samalla omina puistoina. Uusissakin taloissa on sisäpihat, joilla perheelliset kohtaavat.
Puistolan esimerkki on hyvä. On myös sellaisia luhtiasuntoja, joissa omalla sisäänkäynnillä pääsee suoraan yhteiseen pihaan.
Nyt jo on tekeillä monia omia yhteiskerrostalohankkeita, kuten Hem i Stan - koti kaupungissa -yhdistys (http://www.hemistan.fi/), jotka suuntaavat kohti omaehtoista kerrostalorakentamista. Yhteisöllisempää taloa.
anna
17.04.2008 - 14:33
Terve! En ole ennen lukenutkaan blogiasi, mutta nyt sattumalta eksyin tännekin. Löysin heti hyviä ajatuksia: "Miksi palvelutalot ovat vain vanhuksille?...jne"
-Olen pohtinut ihan samaa, yleensäkin yhteisöllisyyttä ja sen puuttumista nykyään. Monta ongelmaa helpottuisi, jos yhteisöllisyys, esim. kimppa-asuminen/soluasuminen yleistyisi ja olisi sosiaalisesti "normaalimpaa". Mm juuri yksinäisyys ja syrjäytyminen vähenisivät. Ja tavaroiden sekä palveluiden yhteiskäyttö olisi myös helpompaa, ja apua askareisiin saisi helpommin. On monia syitä edistää ns kimppakämppäasumista! Kiitos, mukava lukea hyvää blogia!
18.04.2008 - 20:51
Hei, kiva kuulla! Olen paljon tätä miettinyt. Asuin itse kommuunissa opiskeluaikana ja se oli ihan ehdottomasti elämäni hauskinta aikaa. Miksei perheellisille tai aikuisille voisi olla sellaisia tiloja, vaikkapa kerrostaloja, joissa on omat tilat ja oma rauha, mutta myös vaikkapa kerroskeittiö? Ajattele, jos voisi jakaa ruokavuoroja ja syödä joka ilta hyvää kotiruokaa ja tehdä sitä omalla vuorollaan vaikkapa kerran viikossa?
Meillä on aika yltiöyksilöllinen elämänkatsomus ja liikaa suljettujen ovien takana elelllään yksistään. Olisi vanhuksillekin hyvä, kun luontevaa seuraa olisi. Helsingissä vanhusten yksinäisyys on ihan suuri ja vakava asia.
No, tällaiseen yritimme vaikuttaa, kun tehtiin Helsingin kaupungin uutta Maankäytön ja asumisen ohjelmaa, johon kirjasimme mm. yhteisöllisen asumisen ja kerrostaloasumisen tukeminen erilaisin rakennuskeinoin. On myös tuettava omatoimista kerrostalorakentamista eli että porukka voisi keskenään rakentaa kerrostalon itselleen kaupunkiin.
Jatketaan keskustelua!
